Ooh, I do I do!

Kihlauduimme ulkomaan reissulla 8.12.12 reilu kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Kosinta oli romanttinen ja hetkeäkään ei tarvinnut epäröidä. Tunne ja tunnelma oli aivan ihana kun mies polvistui ja kysyi sen maagisen kysymyksen, sydän täyttyi rakkaudella ja koska olimme julkisella paikalla niin onnen kyyneleitä sai tosissaan pidätellä <3

Miehellä oli mukanaan "kosintasormus" joka sai lopullisen paikan oikeasta keskisormesta. Kihlat kävimme valitsemassa yhdessä. Onhan sormusta tarkoitus pitää koko loppuelämä, joten tärkeää mielestäni on että se on mieluinen. Tosi mieheni tuntee makuni hyvin ja olisi varmasti päätynyt samantyyliseen sormukseen itsekin. Minun kihlasormukseni on valkokultaa, jossa kimaltelee rivissä hieman koholla seitsemän briljanttitimanttia. Valkokulta oli selvä valinta, koska kaikki koruni ovat hopeaa. Sormus on melko kapea ja aluksi pelkäsin ettei siihen mahdu kaiverrusta ollenkaan. Onneksi kuitenkin sormus onnistui kaivertaa käsin. Mieheni sormus on myös valkokultaa, tosin leveän sormuksen reunat ovat ohutta keltakultaa. Molemmat sormukset ovat kyllä aivan kantajansa näköisiä ja nappilöytöjä :)

Kihlajaisjuhlia vietimme läheisten ystävien kesken (sukulaiset kerkesivät onnittelemaan jo jouluna). Juhlat onnistuivat hyvin ja kiva oli huomata että juttua riitti vaikka suurin osa ei tuntenutkaan toisiaan. Toivottavasti tämä enteilee sitä, että myös häissä on hyvä tunnelma